Syksyn ylioppilaskirjoitusten historian ja yhteiskuntaopin kokeissa pärjäsi hyvin, jos on päivittänyt osaamistaan seuraamalla laajasti yhteiskuntaa ja mediaa.” 

Tätä mieltä oli Munkkiniemen yhteiskoulun lehtori Petri Sarjanen syksyn reaalista Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 1.4.2011). "Sellaiset oppilaat pärjäävät, jotka ovat valinneet mahdollisimman paljon valinnaisia, soveltavia ja syventäviä kursseja." Jos lehtoria uskoo niin enää ei riitä pelkkä muistipänttääminen ylioppilaskirjoituksissakaan!

Saman päivä Helsingin Sanomissa oli toinenkin uutinen, joka signaloi samansuuntaista. Lääketieteellisten tiedekuntien haut uusitaan. Viime vuodet on päntätty Galenoksen lääkärin “raamattua” yksin ja preppauskursseilla, mutta se meno on nyt loppu. Uudet pääsytestit eivät perustu jatkossa ollenkaan kirjoihin, eivät edes lukion kurssikirjoihin. Testit pohjataan kemian, fysiikan ja biologian lukiokurssien ainekohtaisiin oppimistavoitteisiin, jotka on kuvattu vuoden 2003 opetussuunnitelman perusteissa. Olennaista on, että testi nojaa opetussuunnitelman tavoitteisiin, ei mallisisältöihin. Oppija ei voi hakea oikeusturvaa siitä, että sitä tai tätä asiaa ei ollut kirjassa. Oikeusturva pitää rakentaa oman pään sisään.

Miksi muutoksiin sitten mennään? "Tavoitteena on hakijoiden tasa-arvo", sanoo valintakokeen kehittämistyöryhmää johtava dosentti Jorma Paranko Turun yliopistosta. Muitakin syitä on. Opintojen alku viivästyy. Koulutukseen päässeissä on tuoreita ylioppilaita ollut vuosi vuodelta vähemmän. Tänä vuonna lääkärikoulutukseen valituista saman vuoden ylioppilaita oli alle viidennes ja hammas- ja eläinlääketieteessä vielä vähemmän.

"Galenoksen ympärille on syntynyt mittava valmennuskurssi- ja kirjallisuustuotanto, mikä tekee pyrkimisestä kalliin ja pitkän prosessin", Paranko jatkaa. Olettaa sopii, että uudistuksella tavoitellaan myös tehoja itse koulutukseen ja oppimiseen. Itseohjautuvan oppimisen kykyjä tullaan mittaamaan myös yllätyksillä, joita järjestetään kokeessa jaettavan lisäaineiston ja siihen perustuvien tehtävien avulla.Uutiset kertovat siitä, että muistinvaraisen pänttäämisen arviointi ei enää riitä oppimisen laatujärjestelmäksi eikä tulevan oppimisen ennustajaksi. Signaalit ovat tuhansille nuorille merkityksellisiä. Jos oppimisen - kuten myös opetuksen - strategiana on suorittaa pakolliset kurssit parhain arvosanoin optimiajassa, niin tehtävä on kannattanut rajata mahdollisimman tarkasti oppikirjaan ja opettajan luentoihin. On hyväksytty “oikeusnormi”, ettei koulun (lukion) tenteissä lipsuta oppikirjan ja opetetun ulkopuolelle. Tavallista on ollut päinvastoin rajata ja tärpätä oppikirjastakin joitakin osia vähemmän tärkeinä pois. Tälle opetus- ja oppimistavalle voi ennustaa kovia aikoja.
Miten sitten kannattaa jatkossa opiskella? Aivan ensimmäiseksi kannattaa poisoppia ajatus oppimisesta kaurapuurona ja kalanmaksaöljynä. Hyödyllistä, vahvistavaa ja ahdistavaa! Tyhjennettyyn tilaan voi kalustaa sopivasti avointa ja uteliasta mieltä ja herkkyyttä innostumiseen ja kokeilemiseen. Opettajiin pätevät samat neuvot. Heille lisäneuvoksi vielä se, että kannattaa suosia kysymyksiä ennemminkin kuin vastauksia.Pelkkä avomieli ei riitä. Monimutkaisessa maailmassa tarvitaan tukku taitoja - kuten kommunikaatio- ja teknologiaosaamiset - jotka on edelleen kamppaillen ja sitkeydellä valloitettava. Pohdittu yhdistelmä tällaisia avaintaitoja on listattu parissakin vakavasti otettavassa paperissa. EU on tehnyt kahdeksan avaintaidon listan ja OECD omansa. Tarkastelen jälkimmäistä, joka on meillä vähemmän tunnettu, vaikka onkin synnytetty samassa liiterissä kuin PISA-tutkimukset.

Avainkompetenssit avaavat oppimista

OECD:n DeSeCo-tutkimuksessa määriteltiin kuusi vuotta sitten kolme laaja-alaista avainkompetenssia. Ensimmäisen komponentin mukaan ihmiset joutuvat tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän erilaisia informaatioteknologian välineitä ja sosiokulttuurisia tekniikoita ollakseen vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Toiseksi ihmisten on osattava toimia hedelmällisessä kanssakäymisessä hyvin erilaisten ihmisten ja kulttuurien kanssa. Kolmanneksi yksilöt joutuvat aiempaa enemmän vastuuttamaan itsensä omasta elämästään ja sen valinnoista.

Tiivistetysti kyseessä on kyky kieleen, kommunikaatioon ja reflektiivisyyteen. (OECD 2005) Kukin kompetenssi on tavallaan monien yksittäisten kykyjen nippu. OECD-mallissa kompetenssiklusterit jaetaan kolmeen alakohtaan, jotka esitellään alempana arvioinnin yhteydessä.