Kaisa Lindström

Nettilukio esittelee juhlavuotensa kunniaksi 20 henkilöä, jotka ovat olleet rakentamassa Nettilukiosta juuri sellaista kuin se tänä päivänä on.
 

KUKA OLET JA MITEN LIITYT NETTILUKIOON?

Olen Kaisa Lindström, Otavan Opiston opettaja ja rehtori vuosilta 1977–2014.

Nettilukioon liityn niin, että olin sitä käynnistelemässä ja sen rehtori 13 vuotta. Opisto oli saanut aikuislukion järjestämisluvan ja todistuksenanto-oikeuden vuonna -94. Vähän sen jälkeen aloitettiin Opistolla Internetix-niminen EU-hanke. Internetix-hankkeen yhtenä tarkoituksena oli selvittää, millaisia verkkopalveluja maassa tarvitaan. Selvittämisen yhteydessä nettilukioajatus kirkastui ja tarve koettiin isoksi. Pienten lukioiden huoli pärjäämisestä, käytännön kysymykset mm. kielten kurssien järjestämisestä ja vaikkapa ainereaaliin liittyvät kurssitarjonnan haasteet tekivät työstä kiinnostavan ja mahdollisuuksia avaavan rehtorinkin näkökulmasta. Myös erityisryhmien palvelu antoi mielekästä lisämotivaatiota työlle.

MILLAISTA OLI OLLA NETTILUKION REHTORI SEN ALKUVAIHEESSA?

Oli todella kiinnostavaa aikaa toimia Nettilukion rehtorina. Mikään ei ollut itsestään selvää kun ei oikein ollut olemassa olevia toimintamalleja. Luotiin itse niitä malleja eikä opetushallinnossakaan (OPH, OKM) ollut juuri henkilöitä, jotka olisivat osanneet auttaa. Ministeriössä kävimme lähinnä kertomassa opiston johtajan, Hannu Linturin kanssa, miten toiminta oli edistynyt, miten olimme mallejamme kehittäneet ja kuinka opiskelijamäärät olivat kasvaneet. Ratkoimme itse mm. tuutorien työaika-ja palkkauskysymyksiä ja aineiston tuottamiseen liittyviä malleja, etätyön normeerauksia, opiskelijoiden suorituksiin liittyviä vaatimuksia sekä avoimuuden ja luottamuksen lähtökohtia. Moniin asioihin tuli ohjeita vasta paljon myöhemmin.

Nettilukiossa tentittömyys piti olla lähtökohtana ja se oli todella uusi asia silloisessa lukioajattelussa. Vaatimustason ylläpitäminen herätti epäilyjä niin rehtorikollegoissa kuin opiskelijoissakin. Ajateltiin, että netissä pääsee helpommalla ja että Nettilukio jotenkin vesittää lukio-opintojen yliopistoon valmistavan vaatimustason. Näitä asioita minäkin jouduin useaan otteeseen perustelemaan ja puolustelemaan, kuten sitäkin epäluuloa, että Nettilukio mahdollistaisi erinäiset huijausyritykset, koska kontrollia ei ole samalla tavalla kuin kokeisiin ja tentteihin perustuvissa opinnoissa.

Kurssien sisältöihinkin liittyi epäilyjä. Muistan, kun opetusministeriössä eräs virkamies pohti, miten liikunnan kursseja olisi mahdollisuus ikinä netissä suorittaa. Turha oli hänen huolensa; ratkaisut löytyivät.

Jossakin vaiheessa luottamus alkoi vahvistua ja erilaisia verkko-opintojen tarpeita tuli esille muissakin lukioissa. Mikkelin seutulukiohanke oli tällainen verkosto 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Toimin seutulukion rehtorina yhden kolmevuotiskauden ja Otavan Opiston Nettilukiolla oli vetovastuu toiminnasta. Sinä aikana, 2007–2009, koulutimme Mikkelin seudun lukio-opettajia verkkopedagogiikkaan ja sisällöntuottamiseen sekä käynnistimme yhteisiä opintoja ja kurssitarjotinta. Jälkikäteen ajatellen olimme vähän etuajassa liikkeellä, koska kovin vilkasta osallistumista tahi tarjottimen käyttöä ei ehtinyt syntyä. Syntyi kuitenkin hyvä alku yhteistoiminnalle sekä paljon tärkeitä oppimiskokemuksia osallistujille.

Nettilukion onneksi opistolla oli mahtava työporukka ja kasvava kiinnostus lisäsi hyvien aineistontuottajien ja tutoreiden saamista toimintaan mukaan. Se helpotti huomattavasti omaa työtäni rehtorina.

MUISTOJA NETTILUKIOSTA

Parhaat muistoni liittyvät niihin tilanteisiin, kun opiskelijat ovat tulleet verkosta lähelle. Esimerkiksi silloin, kun olen saanut lakittaa uusia ylioppilaita yo-juhlissa ja nauttia heidän ilostaan. Kun henkilö, jota olen opettanut vuosia, saa kasvot ja kun hän kertoo, miten Nettilukio on avannut aiemmin suljettuja ovia tai suoristanut solmuun menneitä koulupolkuja, sitä itsekin liikuttuu. Eikä sitä opiskelijaa aina livenä tarvitse nähdä – sähköpostilla tai puhelimitse olen saanut paljon silmänurkkia kostuttavaa palautetta. Yksikin opiskelija kertoi olleensa paniikkihäiriönsä vuoksi useita vuosia ilman kontakteja ja itsetunto nollassa. Nyt oli hakemassa lakia lukemaan hyvien lukioarvosanojen kanssa. Näitä hetkiä muistelen edelleen hyvillä mielin.

Kaisa Lindström toimi Nettilukion rehtorina 2001 - 2014 ja oli jo sitä ennenkin käynnistelemässä Nettilukiota vararehtorina.


Haetko uutta alkua? Tule opiskelemaan Otavan Opistoon!